Kesyhiiren hoito-ohjeet

Kesyhiiren hyvinvoinnin perusta rakentuu asianmukaisesta asumuksesta, sopivista kuivikkeista, piiloista ja virikkeistä, oikeanlaisesta ravinnosta, sekä turvallisesta käsittelystä.

Asumus

Uroshiirelle tai kolmen hiiren laumalle hankintaan usein Mini Duna, joka on kooltaan 55 x 39 cm. Dunan voi hyvin ostaa ilman tarvikkeita, koska sen mukana myytävistä tarvikkeista kaikki eivät ole hiirille sopivia ja ilman tasannetta Dunaan saa monipuolisemmin kiipeilymahdollisuuksia.

Dunassa, kuten missä tahansa muovisessa asumuksessa, on syytä seurata, että hiiret eivät jyrsi muoviosia. Tämän voi tarvittaessa estää sijoittamalla mökin ja muut virikkeet houkuttelevien kohtien tielle.

Duna on muuten kevyempi siirrellä ja siivota kuin esimerkiksi akvaario, mutta moni pitää hiiriä myös akvaariossa, jossa on kunnolla paikallaan pysyvä kansi sopivalla verkolla. Sopiva tiheys verkossa on noin 5 mm.

Kuivikkeet

On kaikille parasta, jos hiiren kuivikkeet eivät pölise liikaa. Kovin hienojakoisesta ja pölisevästä kuivikkeesta voi tulla hengitystieoireita niin hiirelle kuin omistajallekin.

Omassa käytössäni hamppu on osoittautunut parhaaksi. Hamppu sitoo hyvin kosteutta ja hajua, mutta se ei juurikaan pölise, eikä yleensä ole voimakkaan tuoksuistakaan – merkkien ja joskus myös erien välillä voi olla isojakin eroja. Hamppukerroksen alle olen nyt tykännyt laittaa pellavakuiviketta.

Kuivikkeen lisäksi käytän välillä myös laadukasta ja mahdollisemman vähän pölisevää kuivaa heinää. Se tarjoaa hiirille niin virikettä kuin piilopaikkojakin. Pesämateriaaliksi sopii hyvin esimerkiksi silputtu vessapaperi. Erilaiset vanut sen sijaan voivat olla hiirelle vaarallisia.

Kuiviketta olisi hyvä laittaa aina hyvin reilu kerros, että siihen voi kaivatua ja sinne voi tehdä tunneleita.

Virikkeet

Hiiret pitävät niin kaivelusta kuin kiipeilystäkin. Hiiri on saaliseläin, joten erilaiset piilopaikat ovat sille tärkeitä. Hiiri tuntee olonsa turvalliseksi, kun sen reviiri ei ole liian iso, eikä liian avara. Piilopaikkojen kanssa saa siis olla varsin höveli.

Kiipeilyyn on meillä ollut suosikkina paksuhko (14 mm) juuttiköysi. Sopivan pitkän köydenpätkän päät kannattaa solmia, jotta ne kestävät käytössä pidempään. Hiiret mielellään repivät juuttia pesätarpeiksi ja ilman solmuja köysi on käsitelty yhdessä yössä.

Olen kiinnittänyt köyden ohuella rautalangalla asumuksen kattoon niin, että päät ovat riittävän pitkiä ja selvästi ulkopuolella niin, etteivät ne voi kääntyä sisäpuolelle, vaikka koko köysi jyrsittäisiin välistä pois. Köysi voi olla niin pitkä, että saman köyden voi kiinnittää kattoon sopivin välimatkoin useammasta kohtaa.

Puiset mökit ja taivuteltavat pajusillat ovat olleet meillä hyvin pidettyjä. Lisäksi kaikki pienet pahvipakkaukset, kananmunakennot ja wc-paperihylsyt menevät aina hiirille. Myös luonnosta on aina välillä löytynyt hyviä lehtipuiden oksia, mutta ne täytyy ensin käyttää uunissa tai saunassa, ettei mukana tule ei-toivottuja vieraita.

Ruokinta

Meillä hiiret syövät Rapunzel-siemenseosta, jonka koostumuksen on suunnitellut suomalainen pitkän linjan hiirikasvattaja. Seokset eivät sisällä väriaineita tai säilöntäaineita, jotka voivat olla hiirelle haitallisia. Rapunzelia voi ostaa suoraan Anniinalta tai esimerkiksi Tierran Eläinpuodista.

Lisäksi tarjoan usein hiirille tarkoitettua Altromin-pellettiä, jota saa myös Tierralta. Laadukas kuivaruoka takaa, että hiiri saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kuivaruuan lisäksi voi tarjota hyvin pieniä määriä tuoretta silloin tällöin. Tuoreruuan suhteen nyrkkisääntönä voi pitää ruokia, joita voisi antaa noin vuoden ikäiselle lapselle.

Sopiva päiväannos siemenseosta on noin yksi ruokalusikallinen per hiiri. Hiiri ei tarvitse ruokakuppia, vaan sille on virikkeellisempää ja luontevampaakin etsiä ruoka kuivikkeista, joten ruuan voi ripotella suoraan kuivikkeisiin.

Käsittely

Hiirellä on ymmärrys korkeudesta, joten se ei syöksy kädestä huimaan pudotukseen, ellei se ole aivan silmittömässä paniikissa. Terve ja tasapainoinen hiiri eijoudu tällaiseen paniikkiin normaalissa käsittelytilanteessa. Tästä poikkeuksena on aivan pienet poikaset, jotka kirppuiässään voivat singahdella käsistä miten sattuu. Tämä kuuluu hiiren kehitykseen.

Hiiri nostetaan syliin joko muodostamalla kädestä tai käsistä turvallinen kauha, jolla hiiren saa nostettua turvallisesti. Saaliseläimenä hiiri voi vaistomaisesti pelätä ylhäältä tulevaa kättä, joka yrittää ottaa kiinni. Näin silloinkin, vaikka sama hiiri olisi kädessä sitten taas kesy. Tällöin hiiren voi napata kiinni hännentyvestä, jolloin heti laitetaan toinen käsi alle, ettei hiirtä roikoteta.

Jos et ole tottunut käsittelemään hiiriä, voi etenkin alkuun olla niin sinulle kuin hiirellekin mukavinta, että ohjaat hiiren vaikka wc-paperihylsyyn ja annat hiiren siitä siirtyä kädelle.

Pyri luomaan hiirelle turvallinen olo, kun käsittelet sitä. Hiirtä ei saa puristaa, ja on oltava varovainen, ettei se esimerkiksi sohvalla jää vahingossa kenenkään alle.

Kirjoitan seuraavaksi hiiren ensimmäisistä päivistä uudessa kodissa.

Terveys

Hiiren kunto täytyy tarkistaa päivittäin. Hiiri on niin pieni eläin, että terveydentilan muutokset voivat olla hyvin nopeita, ja esimerkiksi kasvaimet voivat kasvaa ja lisääntyä merkittävästi jo vuorokaudessakin. Saaliseläimenä hiiri pyrkii peittämään kipunsa ja huonovointisuutensa. Kun hiiri näyttää selvästi sairaalta, se on jo todella sairas.

Kun hiiri on tuttu ja sitä seurailee päivittäin, on helpompi huomata pienistäkin viitteistä, ettei hiiri ole ihan kunnossa. Jos epäilet, että jokin on vialla, on hyvä ottaa heti yhteys kasvattajaan.

Kasvattajalla on yleensä kokemusta ja tietoa hiirien sairauksista. Sen lisäksi kaikki hiiren terveyteen ja käytökseen liittyvä tieto on kasvattajalle tärkeää, koska kyseessä voi olla jokin perinnöllinen seikka, johon kasvattaja haluaa jatkossa vaikuttaa. Vastuullinen kasvattaja haluaa kasvattaa mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisiä hiiriä.

Hiiren terveystarkastuksesta on kirjoitettu Suomen Näyttely- ja Lemmikkihiiret ry:n sivuilla. Yhdistyksen sivuilta voit lukea muutenkin lisää kesyhiiristä.

Haiseeko uroshiiri?

Vierastin ajatusta uroshiirestä, koska uros yleensä haisee naarasta voimakkaammin. Uroshiiren hajua on kuvailtu muun muassa popcornimaiseksi ja jasminiriisimäiseksi. Se ei siis ole välttämättä epämiellyttävin haju maailmassa, mutta se voi olla voimakas.

Ihmiset haistavat ja reagoivat hajuihin eri tavoin, ja itse olen hyvin aistiherkkä, joten odotin haasteita, kun halusin meille myös uroshiiren. Oreo saapui ja sen asumus tuoksui heti vahvasti. Oreo myös merkkasi sylissä ollessaan meidät kaikki niin, että lapsetkin olivat tuoksuelämyksestä ihmeissään. Huom! Tästä lisää jutun lopussa!

Aloin selvittää, millaisia keinoja hajun hillitsemiseksi on olemassa. Vinkkejä on paljon ja muutamia meille sopivia olen kokeillut niin, että yhteiselomme sujuu nykyisin ihan mukavasti. Loput hoitaa Oreon valovoimainen persoona – sen luonne on täyttä kultaa!

Aivan aluksi on hyvä ymmärtää, että hiiri merkkaa tuoksuillaan reviirinsä ja oma haju saa sen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Se on siis hiirelle tärkeä asia.

Sitten niihin vinkkeihin.

Siivoa harvemmin

Jos tutut hajut katoavat terraariosta siivouksen myötä, hiirellä on yhä suurempi tarve merkkailuun. Siivoamisen kanssa ei siis kannata kiirehtiä.

Siivotessakin on hyvä jättää tuttua tuoksua jäljelle tavalla tai toisella. Muun muassa pesän voi toidennäköisesti pitää pitkäänkin koskemattomana, koska sen hiiri yleensä pitää siistinä. Myös virikkeitä, joissa ei ole liian voimakasta tuoksua, voi hyvin säästää.

Valitse kuivikkeet ja virikkeet viisaasti

Hyvä kuivike auttaa pitämään tuoksuja aisoissa ja pidentämään siivousväliä. Olen huomannut, että tällä on ratkaiseva merkitys.

Kun pissa imeytyy puuhun, puu alkaa nopeasti haista. Purun sijaan olen kokeillut hamppua, joka sitoo kosteutta ja hajua toisella tavalla. Myös hampuissa on eroa ja tällä hetkellä suosikkini on Hugro. Lisäksi aion kokeilla vielä maissipurua, jota olen kuullut kehuttavan. Moni käyttää onnistuneesti myös luonnonturpeen ja hampun sekoitusta.

Hiiri tykkää kaivella ja tehdä tunneleita, ja tämä onnistuu laadukkassa hampussa. Hampun toinen etu on sen pölyämättömyys. Hienojakoinen puru voi aiheuttaa hengitystiepulmia niin ihmiselle kuin hiirillekin, jolloin hamppu saattaa hyvinkin olla toimiva vaihtoehto.

Naarailla käytän paljon puisia virikkeitä, kuten erilaisia pajusiltoja. Uroksen kanssa voi olla viisaampi keskittyä esimerkiksi pahvisiin ratkaisuihin, jos virikkeiden ja mökkien merkkaaminen on ongelma.

Luo hiirelle turvallinen olo

Kun Oreo oli ollut meillä pari päivää, se lopetti käsiin merkkaamisen kokonaan. Olimme ilmeisesti tulleet riittävän tutuiksi. Oreo voi olla minulla pitkiäkin aikoja sylissä pissaamatta lainkaan. Se pissaa vain, jos sillä on hätä.

Uskon, että myös terraariossaan Oreo merkkaa nykyisin vähemmän kuin aivan ensimmäisinä päivinään. Se ei esimerkiksi merkkaa virikkeinä olevia juuttiköysiä tai pajusiltoja.

Voi siis hyvinkin olla, että mahdollisimman kesyn uroksen valinta ja hyvä tutustuminen auttavat. Silloin hiiren ei tarvitse merkkailla niin paljoa tunteakseen oloaan turvalliseksi.

Uroshiiri vai lauma tyttöjä?

Valitsin meille tyttöhiiriä, koska halusin useamman hiiren lauman ja silloin naaraat ovat ainoa vaihtoehto. Uroshiiret ovat reviiritietoisia ja todennäköisesti alkavat tapella keskenään, vaikka olisivat veljeksiä ja alkuun tulleet hyvinkin toimeen.

Totta puhuen halusin tyttöjä myös siksi, että uroshiiri yleensä tuoksuu paljon naaraita voimakkaammin. Olen kauan sitten asunut uroshiiren kanssa, mutta vuosien kuluessa olen tullut aistiherkäksi ja pärjään heikosti voimakkaiden tuoksujen kanssa.

Ensimmäisten hiirien jälkeen alkoivat kuitenkin vanhat kasvatusajatukset nousta pintaan ja uroshiiren hankkiminen oli tämän vuoksi oikeastaan väistämätöntä. Ajattelin, että jospa nyt kuitenkin yhden uroksen kanssa pärjäisin.

Niin saapui Oreo ja olin jo seuraavana päivänä hieman kauhuissani. Aloin pikaisesti selvittää, millaisia keinoja hajun hillitsemiseksi on olemassa ja nykyisin meillä meneekin ihan mukavasti. Jaan vinkkini seuraavassa blogitekstissä, ja nyt keskityn lausumaan muutaman ylistyksen sanan uroshiirestä.

Oreo on ihana. Se on ollut alusta asti hyvin kesy ja arvelen, että koska se elää yksin, ihmisen seuralla on sille erilainen merkitys kuin laumassa eläville naaraille. Jo pari päivää saapumisestaan Oreo alkoi tulla itse terraariosta kädelle ja kättä pitkin syliin. Se on kertakaikkisen hurmaava poika, johon saa helposti kontaktin. Rakastuin korviani myöten.

Kumpi siis kannattaisi valita – uros vai lauma naaraita?

Hiiri on parhaimmillaan ihana lemmikki sukupuolesta riippumatta. Suurimmat erot sukupuolten välillä on oman kokemukseni kautta ovat juuri nuo laumaan ja tuoksuihin liittyvät.

Lisäksi itse koen, että urokselle tulisi suuremmalla syyllä varata aikaa seurusteluun, koska se on yksin. Oreo seurailee meitä terraariostaan tyttöjä aktiivisemmin ja tulee heti iloisen ja seurallisen oloisena katsomaan, kun joku kulkee ohi. On aivan pakko jäädä hetkeksi vähintään juttelemaan.

Toisaalta täytyy muistaa, etteivät kaikki urokset ole rohkeita seuramiehiä, vaan ne voivat olla luonteeltaan myös ujoja, varautuneita tai muuten vain itsenäisempiä. Paljon riippuu hiiren linjoista, eli millaisia geenejä ne luonteensa puolesta ovat suvultaan perineet.

Se, mikä uroshiiren kohdalla jää puuttumaan, on mahdollisuus seurata laumaa ja sen dynamiikkaa. Naaraslaumaa seuraillessa pääsee hyvin perille hiirten keskinäisestä käyttäytymisestä ja ehkä niiden keskenään erilaiset luonteenpiirteetkin erottuvat laumassa toisella tavalla.

Yhdelle urokselle riittää pienempi asumus kuin naaraslaumalle, mutta terraarion sisustamisessa ei ole eroja. Hiiret pitävät yleisesti ottaen kaivelusta, kiipeilystä ja turvallisista pesäkoloista, ja ne tarvitsevat virikkeitä sukupuolesta riippumatta.

Tietysti, jos tilaa ja aikaa riittää, voi ottaa molempia – uros omaan terraarionsa ja tytöt omaansa. Meille tämä on ollut mukava ratkaisu.

Ihania sylihiiriä

Aivan alkuun minulle oli hieman epäselvää, millaista luonnetta ja käsiteltävyyttä voin odottaa kesyhiireltä. Rakastuin hiiriin toden teolla siinä vaiheessa, kun meille tuli Mytti.

Mytin myötä ymmärsin, että minulle sopivin hiiri on rauhallinen, leppoisa ja seurallinen. Lemmikkikaipuussani olin nähnyt itseni sohvalle käpertyneenä eläinystävä kainalossa. Ilokseni opin, että myös hiiri voi olla tällainen lemmikki.

Iltaisin otan Mytin syliin. Se kiipeää paidan alle olkapäälleni, kuljeskelee aikansa ja etsii sitten sopivan paikan, johon asettuu. Tunnen ja kuulenkin, kuinka se narskuttelee hiljaa hampaitaan. Se on vähän sama asia kuin kissan kehrääminen. Tällä tavalla meillä voi kulua pitkiäkin aikoja.

Mytti ja Downton Abbey

Jos askartelen pöydän äärellä, Mytin voi laskea pöydälle juoksentelemaan. Se kiertelee uteliaana tutkimassa koko pöydän ja tarvikkeeni, asettuu sitten sopivaan paikkaan tai kiipeää olkapäälleni.

Meille pari viikkoa sitten luovutusikäisenä muuttanut Oreo on myös tällainen rauhallinen ja lutuinen hiiri. Pari päivää meillä oltuaan se alkoi itse tulla terraariosta kädelle ja kipitti siitä syliin asti. Terraariossa se tulee aina uteliaana tervehtimään ja sylissä se nauttii rapsutuksista.

Mistä tällaisia hiiriä sitten saa? Oreo ja Mytti ovat molemmat Elinalta. Molempien hiirien vanhemmat ovat luonteeltaan tällaisia, eli luonteenpiirteet kulkevat ihan geeneissäkin. Lisäksi Elina on poikasten kanssa päivittäin, joten ne ovat tottuneet ihmisten seuraan ja siihen, että niitä käsitellään.

Koska nämä luonteenpiirteet ovat minulle niitä kaikista mieluisimpia, on minulle omassa pienimuotoisessa kasvatuksessani tärkeää, että myös minulta aikanaan maailmalle lähtevät hiiret ovat tällaisia lemmikkejä.

Osa hiiristäni on luonteeltaan vilkkaampia ja osa niistäkin viihtyy sylissä. Ne kiipeilevät enemmän ja touhuavat, mutta niiden kanssa on silti mukava olla. Nuoremman lapseni suosikki onkin Reinolta tullut Malva, joka on luonteeltaan reippaampi. Hiirien touhuja on mielenkiintoista seurata myös terraariossa, koska ne ovat niin aktiivisia.

Hiiren hankinnassa olennaista onkin, että on jo etukäteen ainakin jonkin verran miettinyt, millaisista hiiristä itse tykkäisi ja mitä hiirien kanssa haluaa tehdä. Kasvattajalta voi kysyä poikasten ja niiden vanhempien luonteista ja kertoa omista toiveistaan. Vastuullinen kasvattaja osaa kertoa hiiristään ja auttaa sopivien hiirien valinnassa.

Hiiri on meille sopiva lemmikki

On useita syitä, miksi päädyimme nykyisessä elämäntilanteessamme juuri kesyhiiriin lemmikkiä valitessamme. Valinta tehtiin pitkällisen pohdinnan jälkeen ja nämä kolme seikkaa olivat meille ne olennaisimmat.

Sitoutuminen ja arjen rytmi

Teen yrittäjänä hyvinkin pitkiä päiviä, mutta hiiret sopivat rytmiini hyvin. Aamuisin katson heti ensimmäisenä, että kaikki on yön jäljiltä kunnossa. Hiiret ovat jonkin aikaa hereillä ja tulevat seurustelemaan, mutta menevät nopeasti takaisin nukkumaan, kun alan tehdä lähtöä.

Hiiret alkavat vilkastua illalla, kun olen ollut jo hetken aikaa kotona. Myös lapset ovat silloin kotona, joten meillä kaikilla on aikaa seurailla hiirien puuhia ja pitää niitä sylissä. Hiiret ovat meillä olohuoneessa ja seurailen niiden touhuja pitkälle iltaan.

Hiiret elävät keskimäärin puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen, mikä on toisaalta kovin lyhyt aika. Toisaalta taas se on sopiva elämäntilanteessa, jossa voi tapahtua isojakin muutoksia vaikkapa seuraavan viiden vuoden sisällä. Tähän voimme tällä hetkellä sitoutua.

Yhdessä oleminen ja seurallisuus

Minulle on tärkeää, että lemmikin kanssa voi oikeasti olla ja viettää aikaa. Haluan luoda yhteyden, jossa molemmilla osapuolilla on mukava olla. Yhtä tärkeää on, että lapsetkin voivat valvottuina nauttia hiirien sylittelystä ja niiden kanssa touhuamisesta.

Hiiri on mitä mainioin lemmikki, kun se hankitaan oikeasta paikasta. On tärkeää, että hiiret ovat tottuneet käsittelyyn, ja että kasvattaja voi arvioida kasvattiensa luonteenpiirteitä myös niiden vanhempien perusteella. Jotkut hiiret ovat jo luonteeltaankin vilkkaampia, jotkut taas rauhallisempia.

Saaliseläimenä kesykin hiiri voi livahtaa terraariossa karkuun, mutta rauhoittuu kyllä kädelle. Vilkkaampien hiirien touhuja on mielenkiintoista seurata, ja toisaalta taas on oikein mukavaa, jos vaikka televisiota katsellessa rauhallisempi hiiri viihtyy sylissä pitkiäkin aikoja.

Hiiret sopivat pieneenkin kotiin

Kesyhiiriurokset asuvat yksin, naaraita sen sijaan tulisi olla vähintään kolme. Pieni lauma tarvitsee tilavan terraarion, mutta sellainen mahtuu melko pieneenkin huoneeseen, mikä sopii meille melko kompaktisti asuville hyvin. Pienimuotoiselle kasvatuksellekin on vielä olohuoneessamme tilaa.

Oikealla hoidolla ja hyvillä kuivikkeilla naarashiiret ovat käytännössä hajuttomia. Meillä toimii hyvin hamppukuivikkeen ja purun sekoitus. Terraario on myös siisti ratkaisu, koska kuivikkeet pysyvät sisäpuolella siitäkin huolimatta, että hiirille on luonteenomaista kaivella kuivikkeissa.

Hiirien terraarion sisustaminen on hauskaa, koska hiiret tarvitsevat runsaasti virikkeitä ja oikeasti nauttivat niistä. Käytän esimerkiksi pajusiltoja niin terraarion pohjalla kuin katossakin. Myös kattoon ripustetut juuttiköydet ovat meillä erittäin pidettyjä, koska hiiret ovat taitavia kiipeilijöitä. Pahvikotelot ja -rullat ovat edullisia vaihtuvien piilojen tarjoajia ja viihdykkeitä.