Ihania sylihiiriä

Aivan alkuun minulle oli hieman epäselvää, millaista luonnetta ja käsiteltävyyttä voin odottaa kesyhiireltä. Rakastuin hiiriin toden teolla siinä vaiheessa, kun meille tuli Mytti.

Mytin myötä ymmärsin, että minulle sopivin hiiri on rauhallinen, leppoisa ja seurallinen. Lemmikkikaipuussani olin nähnyt itseni sohvalle käpertyneenä eläinystävä kainalossa. Ilokseni opin, että myös hiiri voi olla tällainen lemmikki.

Iltaisin otan Mytin syliin. Se kiipeää paidan alle olkapäälleni, kuljeskelee aikansa ja etsii sitten sopivan paikan, johon asettuu. Tunnen ja kuulenkin, kuinka se narskuttelee hiljaa hampaitaan. Se on vähän sama asia kuin kissan kehrääminen. Tällä tavalla meillä voi kulua pitkiäkin aikoja.

Mytti ja Downton Abbey

Jos askartelen pöydän äärellä, Mytin voi laskea pöydälle juoksentelemaan. Se kiertelee uteliaana tutkimassa koko pöydän ja tarvikkeeni, asettuu sitten sopivaan paikkaan tai kiipeää olkapäälleni.

Meille pari viikkoa sitten luovutusikäisenä muuttanut Oreo on myös tällainen rauhallinen ja lutuinen hiiri. Pari päivää meillä oltuaan se alkoi itse tulla terraariosta kädelle ja kipitti siitä syliin asti. Terraariossa se tulee aina uteliaana tervehtimään ja sylissä se nauttii rapsutuksista.

Mistä tällaisia hiiriä sitten saa? Oreo ja Mytti ovat molemmat Elinalta. Molempien hiirien vanhemmat ovat luonteeltaan tällaisia, eli luonteenpiirteet kulkevat ihan geeneissäkin. Lisäksi Elina on poikasten kanssa päivittäin, joten ne ovat tottuneet ihmisten seuraan ja siihen, että niitä käsitellään.

Koska nämä luonteenpiirteet ovat minulle niitä kaikista mieluisimpia, on minulle omassa pienimuotoisessa kasvatuksessani tärkeää, että myös minulta aikanaan maailmalle lähtevät hiiret ovat tällaisia lemmikkejä.

Osa hiiristäni on luonteeltaan vilkkaampia ja osa niistäkin viihtyy sylissä. Ne kiipeilevät enemmän ja touhuavat, mutta niiden kanssa on silti mukava olla. Nuoremman lapseni suosikki onkin Reinolta tullut Malva, joka on luonteeltaan reippaampi. Hiirien touhuja on mielenkiintoista seurata myös terraariossa, koska ne ovat niin aktiivisia.

Hiiren hankinnassa olennaista onkin, että on jo etukäteen ainakin jonkin verran miettinyt, millaisista hiiristä itse tykkäisi ja mitä hiirien kanssa haluaa tehdä. Kasvattajalta voi kysyä poikasten ja niiden vanhempien luonteista ja kertoa omista toiveistaan. Vastuullinen kasvattaja osaa kertoa hiiristään ja auttaa sopivien hiirien valinnassa.

Eripuraa laumassa

Kun Mytti ja Malva tulivat alkuperäiseen kolmen hiiren laumaamme, kaikki sujui yli odotusten. Hiirinaaraat totutetaan yhteen laittamalla kaikki ensin virikkeettömään kuljetuslaatikkoon, missä kukaan ei ole omalla reviirillään. Tytöt tulivat heti toimeen keskenään ja nukkuivat pian kaikki yhdessä kasassa.

Seuraavana päivänä lauma oli valmis siirrettäväksi varsinaiseen asumukseensa, jossa yhteiselo jatkui mukavasti. Terraarioon lisättiin yksi kerrallaan lisää virikkeitä, kunnes olimme taas normaalissa arjessa.

Kun lauman kesyimmät hiiret alkoivat viettää pitkiäkin aikoja terraarion ulkopuolella meidän ihmisten seurassa, alkoivat ongelmat. Alkuperäisen kolmikon Lola alkoi piippaillen hyökkäillä terraarioon palanneiden kimppuun. Tämä tietysti aiheutti meissä huolta ja varmasti kaikissa osapuolissa paljon stressiä.

Seurasin jännittynyttä tilannetta ja keskustelin siitä myös Lolan kasvattajan kanssa. Lopulta päädyimme siihen tulokseen, että Lola muuttaa takaisin kasvattajalleen. Siellä Lola on nyt päässyt paitsi kokeneen kasvattajan silmien alle, niin myös mummohiirien laumaan, mikä voi hyvinkin olla Lolalle sopivampi ympäristö.

Vaikka Lola ehti olla meillä vain reilun kuukauden, tuntui sen lähteminen hieman haikealta. Lauman ilmapiiri muuttui kuitenkin heti aivan huomattavasti. Hiiret ovat nyt rennompia ja rauhallisempia – myös ne, joihin ongelmat eivät suoraan liittyneet. Uskon, että ratkaisumme oli oikea kaikille osapuolille.

Meille tuli kesyhiiriä

Olen ollut joskus kauan sitten aktiivinen jyrsijäharrastaja ja kasvattanut silloin tavoitteellisesti kesyrottia. Viimeiset kymmenen vuotta on kuitenkin kulunut kokonaan ilman lemmikkejä ja se on melko pitkä aika!

Olen kaivannut lemmikkiä jo kauan, samoin alakouluikäiset lapseni ovat toistuvasti kyselleet lemmikkimahdollisuuksien perään. Pitkällisen harkinnan jälkeen lemmikiksi valikoituivat kesyhiiret, koska ne sopivat nykyiseen elämäntilanteeseemme hyvin.

Lola, Minni ja Petunia

Juhannuksen jälkeen meille muutti kolmen tyttöhiiren lauma. Koitin ensin löytää hiiret suoraan kasvattajalta, mutta hieman malttamattomina haimme hiiret lopulta eläinkaupasta. Hiiret olivat tulleet sinne kasvattajalta aivan äskettäin.

Huomasin nopeasti, että hiirikolmikkoni oli arempi kuin olin odottanut ja myös minä olin epävarmempi käsittelijä kuin olin ajatellut. Vaikka minulla oli ollut hiiriä aikaisemminkin, siitä oli todella jo niin kauan, että koin itseni aivan vasta-alkajaksi.

Juttelin hiirien kasvattajan kanssa, sekä kahden muun kasvattajan kanssa – kiitos Susanna, Elina ja Reino! Sain hyviä neuvoja ja lisävaloa tilanteeseen.

Mytti

Elina oli tulossa pian Tampereelle ja sain valita häneltä hänen omista hiiristään ihanan Mytin. Mytti on maaliskuussa syntynyt tyttö, luonteeltaan leppoisa ja kooltaan isompi, eli helpompi käsitellä. Kolmikkomme otti Mytin hyvin vastaan. Mytti söi ja kävi nukkumaan. Ihanan mutkatonta!

Mytti on selkeästi parasta, mitä meille saattoi tässä tilanteessa tapahtua. Mytti on sellainen turvahiiri, jonka kylkeen muut hakeutuvat ja jonka esimerkistä muutkin rauhoittuvat. Minäkin olin heti rennommin mielin, mikä sekin heijastuu myös hiiristä.

Mytti on tämän blogikirjoituksen otsikkokuvassa.

Malva

Olin alustavasti varanut Reinolta yhden hiiren ennen kolmikkomme löytymistä. Halusin pitää varauksen ja Malva muutti meille pari päivää Mytin saapumisen jälkeen. Malva on laumasta ainoa, joka on tullut meille ihan pikkuisena, päivälleen luovutusikäisenä.

Hiiret ovat sopeutuneet mukavasti yhdeksi kokonaiseksi laumaksi. On ollut ihana huomata, kuinka jokaisen hiiren omat erityispiirteet ovat avautuneet päivä päivältä. Hiirien seuraaminen ja niiden parissa puuhaaminen on ollut erittäin tervetullutta vastapainoa muulle elämälle.

Tarkemmat tiedot hiiristäni löytyvät blogin Hiiret-sivulta.

Voit seurata hiirien elämää ja blogin päivityksiä myös Instagramissa ja Facebookissa.