Uusi hiiri laumaan

Hiirinaaraat ovat laumaeläimiä, joten niitä on jo hiiren hyvinvoinninkin vuoksi oltava vähintään kolme. Lauman voi muodostaa kolmesta toisilleen vieraastakin naaraasta, ja valmiiseen laumaan voi lisätä uuden naaraan. Suoraan toisen reviirille ei uutta hiirtä kannata kuitenkaan laittaa, vaan hiiret totutetaan toisiinsa ensin.

Kaikki totutettavat hiiret laitetaan ensin kuljetusboksiin, jossa on uudet kuivikkeet, eikä mitään muuta. Tila ei siis saa olla ennestään kenenkään reviiriä. Kuljetusboksi saa mielellään olla sen verran pieni, että hiiret joutuvat kohtaamaan toisensa sen sijaan, että voisivat kaikki linnoittautua omiin nurkkiinsa.

Suhtautuminen uusiin kavereihin on yksilöllistä ja riippuu toisensa kohtaavista hiiristä. Monet hiiret kohtaavat uudet kaverit mutkattoman rennosti, ja joidenkin taas täytyy ensin vähän selvitellä, kuka täällä määrää. Pientä äänekästäkin kärhämää voi siis syntyä, mutta se on yleensä harmitonta, eikä siihen tarvitse puuttua. Antautuva hiiri nousee takajaloilleen ja viesti on selvä.

Boksissa hiirten tulisi olla vähintään niin kauan, että kaikki hiiret ovat rauhoittuneet nukkumaan samaan kasaan. Tässä voi mennä pidempikin aika, joten kuivikkeisiin voi ripotella siemenseosta ja hiirille voi laittaa kurkkusiivuja, mistä ne saavat nestettä.

Kun boksissa on nukuttu samassa kasassa ja saavutettu selkeä sopu, on aika siirtyä varsinaiseen asumukseen. Sielläkään ei saa olla kenenkään aiempia tuoksuja, eikä vielä mitään virikkeitäkään. Paksu kerros kuiviketta riittää ja suojaisammaksi paikaksi voi laittaa kasan heiniä tai vessapaperia.

Jälleen edetään samalla tavalla kuin kuljetusboksissa, eli odotetaan rauhassa hiirien asettumista ja sopuisaa yhteiseloa. Jos riitaa alkaa tulla kovastikin, voi hiiret laittaa takaisin kuljetusboksiin ja jatkaa siellä rauhoittumista yönkin yli ennen uutta kokeilua asumuksessa.

Kun sopu on säilynyt asumuksessa seuraavaan päivään, voi aloittaa virikkeiden lisäämisen yksi virike kerralla. Meillä ensimmäiset virikkeet ovat yleensä kattoon ripustettavat juuttiköydet, jotka tarjoavat hiirille mielekkään kiipeilymahdollisuuden.

Jos virikkeestä tulee riitaa, sen voi ottaa pois ja kokeilla seuraavana päivänänä uudelleen. Virikkeitä lisätään tähän tapaan aina yksi kerrallaan esimerkiksi yksi virike päivässä. Jos tulee riitaa, niin otetaan aina viimeisimpänä lisätty virike pois.

Pesämökki on sen verran tunteita herättävä asia, että se kannattaa lisätä vasta, kun elämä on ollut sopuisaa aiempien virikkeiden kanssa.

Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta mitään muuta ei tarvitse muistaa kuin että ei mennä koskaan kenenkään vanhalle reviirille, eteneminen tapahtuu askel kerrallaan ja jos tulee riitaa, otetaan askel taaksepäin.

Hiirien kasvattajalta voi aina kysyä apua, jos hiiret tuntuvat riitaisilta tai jokin muu asia mietityttää. Yleensä totuttaminen sujuu vallan mainiosti näillä ohjeilla – joskus nopeammin ja joskus vähän hitaammin.

Hiiren päivittäisen kunnon seuraamiseen kuuluu myös lauman seuraaminen, eli kuinka hiiret tulevat toimeen keskenään. Näin huomataan nopeasti, jos lauman dynamiikka ei olekaan tasapainossa, vaan joku on stresaantunut ja joku aiheuttaa stressiä jollekin lauman jäsenistä. Tavanomaisinta kuitenkin on, että elämä laumassa on mukavaa ja turvallista.

Haiseeko uroshiiri?

Vierastin ajatusta uroshiirestä, koska uros yleensä haisee naarasta voimakkaammin. Uroshiiren hajua on kuvailtu muun muassa popcornimaiseksi ja jasminiriisimäiseksi. Se ei siis ole välttämättä epämiellyttävin haju maailmassa, mutta se voi olla voimakas.

Ihmiset haistavat ja reagoivat hajuihin eri tavoin, ja itse olen hyvin aistiherkkä, joten odotin haasteita, kun halusin meille myös uroshiiren. Oreo saapui ja sen asumus tuoksui heti vahvasti. Oreo myös merkkasi sylissä ollessaan meidät kaikki niin, että lapsetkin olivat tuoksuelämyksestä ihmeissään. Huom! Tästä lisää jutun lopussa!

Aloin selvittää, millaisia keinoja hajun hillitsemiseksi on olemassa. Vinkkejä on paljon ja muutamia meille sopivia olen kokeillut niin, että yhteiselomme sujuu nykyisin ihan mukavasti. Loput hoitaa Oreon valovoimainen persoona – sen luonne on täyttä kultaa!

Aivan aluksi on hyvä ymmärtää, että hiiri merkkaa tuoksuillaan reviirinsä ja oma haju saa sen tuntemaan olonsa turvalliseksi. Se on siis hiirelle tärkeä asia.

Sitten niihin vinkkeihin.

Siivoa harvemmin

Jos tutut hajut katoavat terraariosta siivouksen myötä, hiirellä on yhä suurempi tarve merkkailuun. Siivoamisen kanssa ei siis kannata kiirehtiä.

Siivotessakin on hyvä jättää tuttua tuoksua jäljelle tavalla tai toisella. Muun muassa pesän voi toidennäköisesti pitää pitkäänkin koskemattomana, koska sen hiiri yleensä pitää siistinä. Myös virikkeitä, joissa ei ole liian voimakasta tuoksua, voi hyvin säästää.

Valitse kuivikkeet ja virikkeet viisaasti

Hyvä kuivike auttaa pitämään tuoksuja aisoissa ja pidentämään siivousväliä. Olen huomannut, että tällä on ratkaiseva merkitys.

Kun pissa imeytyy puuhun, puu alkaa nopeasti haista. Purun sijaan olen kokeillut hamppua, joka sitoo kosteutta ja hajua toisella tavalla. Myös hampuissa on eroa ja tällä hetkellä suosikkini on Hugro. Lisäksi aion kokeilla vielä maissipurua, jota olen kuullut kehuttavan. Moni käyttää onnistuneesti myös luonnonturpeen ja hampun sekoitusta.

Hiiri tykkää kaivella ja tehdä tunneleita, ja tämä onnistuu laadukkassa hampussa. Hampun toinen etu on sen pölyämättömyys. Hienojakoinen puru voi aiheuttaa hengitystiepulmia niin ihmiselle kuin hiirillekin, jolloin hamppu saattaa hyvinkin olla toimiva vaihtoehto.

Naarailla käytän paljon puisia virikkeitä, kuten erilaisia pajusiltoja. Uroksen kanssa voi olla viisaampi keskittyä esimerkiksi pahvisiin ratkaisuihin, jos virikkeiden ja mökkien merkkaaminen on ongelma.

Luo hiirelle turvallinen olo

Kun Oreo oli ollut meillä pari päivää, se lopetti käsiin merkkaamisen kokonaan. Olimme ilmeisesti tulleet riittävän tutuiksi. Oreo voi olla minulla pitkiäkin aikoja sylissä pissaamatta lainkaan. Se pissaa vain, jos sillä on hätä.

Uskon, että myös terraariossaan Oreo merkkaa nykyisin vähemmän kuin aivan ensimmäisinä päivinään. Se ei esimerkiksi merkkaa virikkeinä olevia juuttiköysiä tai pajusiltoja.

Voi siis hyvinkin olla, että mahdollisimman kesyn uroksen valinta ja hyvä tutustuminen auttavat. Silloin hiiren ei tarvitse merkkailla niin paljoa tunteakseen oloaan turvalliseksi.

Uroshiiri vai lauma tyttöjä?

Valitsin meille tyttöhiiriä, koska halusin useamman hiiren lauman ja silloin naaraat ovat ainoa vaihtoehto. Uroshiiret ovat reviiritietoisia ja todennäköisesti alkavat tapella keskenään, vaikka olisivat veljeksiä ja alkuun tulleet hyvinkin toimeen.

Totta puhuen halusin tyttöjä myös siksi, että uroshiiri yleensä tuoksuu paljon naaraita voimakkaammin. Olen kauan sitten asunut uroshiiren kanssa, mutta vuosien kuluessa olen tullut aistiherkäksi ja pärjään heikosti voimakkaiden tuoksujen kanssa.

Ensimmäisten hiirien jälkeen alkoivat kuitenkin vanhat kasvatusajatukset nousta pintaan ja uroshiiren hankkiminen oli tämän vuoksi oikeastaan väistämätöntä. Ajattelin, että jospa nyt kuitenkin yhden uroksen kanssa pärjäisin.

Niin saapui Oreo ja olin jo seuraavana päivänä hieman kauhuissani. Aloin pikaisesti selvittää, millaisia keinoja hajun hillitsemiseksi on olemassa ja nykyisin meillä meneekin ihan mukavasti. Jaan vinkkini seuraavassa blogitekstissä, ja nyt keskityn lausumaan muutaman ylistyksen sanan uroshiirestä.

Oreo on ihana. Se on ollut alusta asti hyvin kesy ja arvelen, että koska se elää yksin, ihmisen seuralla on sille erilainen merkitys kuin laumassa eläville naaraille. Jo pari päivää saapumisestaan Oreo alkoi tulla itse terraariosta kädelle ja kättä pitkin syliin. Se on kertakaikkisen hurmaava poika, johon saa helposti kontaktin. Rakastuin korviani myöten.

Kumpi siis kannattaisi valita – uros vai lauma naaraita?

Hiiri on parhaimmillaan ihana lemmikki sukupuolesta riippumatta. Suurimmat erot sukupuolten välillä on oman kokemukseni kautta ovat juuri nuo laumaan ja tuoksuihin liittyvät.

Lisäksi itse koen, että urokselle tulisi suuremmalla syyllä varata aikaa seurusteluun, koska se on yksin. Oreo seurailee meitä terraariostaan tyttöjä aktiivisemmin ja tulee heti iloisen ja seurallisen oloisena katsomaan, kun joku kulkee ohi. On aivan pakko jäädä hetkeksi vähintään juttelemaan.

Toisaalta täytyy muistaa, etteivät kaikki urokset ole rohkeita seuramiehiä, vaan ne voivat olla luonteeltaan myös ujoja, varautuneita tai muuten vain itsenäisempiä. Paljon riippuu hiiren linjoista, eli millaisia geenejä ne luonteensa puolesta ovat suvultaan perineet.

Se, mikä uroshiiren kohdalla jää puuttumaan, on mahdollisuus seurata laumaa ja sen dynamiikkaa. Naaraslaumaa seuraillessa pääsee hyvin perille hiirten keskinäisestä käyttäytymisestä ja ehkä niiden keskenään erilaiset luonteenpiirteetkin erottuvat laumassa toisella tavalla.

Yhdelle urokselle riittää pienempi asumus kuin naaraslaumalle, mutta terraarion sisustamisessa ei ole eroja. Hiiret pitävät yleisesti ottaen kaivelusta, kiipeilystä ja turvallisista pesäkoloista, ja ne tarvitsevat virikkeitä sukupuolesta riippumatta.

Tietysti, jos tilaa ja aikaa riittää, voi ottaa molempia – uros omaan terraarionsa ja tytöt omaansa. Meille tämä on ollut mukava ratkaisu.

Hiiri on meille sopiva lemmikki

On useita syitä, miksi päädyimme nykyisessä elämäntilanteessamme juuri kesyhiiriin lemmikkiä valitessamme. Valinta tehtiin pitkällisen pohdinnan jälkeen ja nämä kolme seikkaa olivat meille ne olennaisimmat.

Sitoutuminen ja arjen rytmi

Teen yrittäjänä hyvinkin pitkiä päiviä, mutta hiiret sopivat rytmiini hyvin. Aamuisin katson heti ensimmäisenä, että kaikki on yön jäljiltä kunnossa. Hiiret ovat jonkin aikaa hereillä ja tulevat seurustelemaan, mutta menevät nopeasti takaisin nukkumaan, kun alan tehdä lähtöä.

Hiiret alkavat vilkastua illalla, kun olen ollut jo hetken aikaa kotona. Myös lapset ovat silloin kotona, joten meillä kaikilla on aikaa seurailla hiirien puuhia ja pitää niitä sylissä. Hiiret ovat meillä olohuoneessa ja seurailen niiden touhuja pitkälle iltaan.

Hiiret elävät keskimäärin puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen, mikä on toisaalta kovin lyhyt aika. Toisaalta taas se on sopiva elämäntilanteessa, jossa voi tapahtua isojakin muutoksia vaikkapa seuraavan viiden vuoden sisällä. Tähän voimme tällä hetkellä sitoutua.

Yhdessä oleminen ja seurallisuus

Minulle on tärkeää, että lemmikin kanssa voi oikeasti olla ja viettää aikaa. Haluan luoda yhteyden, jossa molemmilla osapuolilla on mukava olla. Yhtä tärkeää on, että lapsetkin voivat valvottuina nauttia hiirien sylittelystä ja niiden kanssa touhuamisesta.

Hiiri on mitä mainioin lemmikki, kun se hankitaan oikeasta paikasta. On tärkeää, että hiiret ovat tottuneet käsittelyyn, ja että kasvattaja voi arvioida kasvattiensa luonteenpiirteitä myös niiden vanhempien perusteella. Jotkut hiiret ovat jo luonteeltaankin vilkkaampia, jotkut taas rauhallisempia.

Saaliseläimenä kesykin hiiri voi livahtaa terraariossa karkuun, mutta rauhoittuu kyllä kädelle. Vilkkaampien hiirien touhuja on mielenkiintoista seurata, ja toisaalta taas on oikein mukavaa, jos vaikka televisiota katsellessa rauhallisempi hiiri viihtyy sylissä pitkiäkin aikoja.

Hiiret sopivat pieneenkin kotiin

Kesyhiiriurokset asuvat yksin, naaraita sen sijaan tulisi olla vähintään kolme. Pieni lauma tarvitsee tilavan terraarion, mutta sellainen mahtuu melko pieneenkin huoneeseen, mikä sopii meille melko kompaktisti asuville hyvin. Pienimuotoiselle kasvatuksellekin on vielä olohuoneessamme tilaa.

Oikealla hoidolla ja hyvillä kuivikkeilla naarashiiret ovat käytännössä hajuttomia. Meillä toimii hyvin hamppukuivikkeen ja purun sekoitus. Terraario on myös siisti ratkaisu, koska kuivikkeet pysyvät sisäpuolella siitäkin huolimatta, että hiirille on luonteenomaista kaivella kuivikkeissa.

Hiirien terraarion sisustaminen on hauskaa, koska hiiret tarvitsevat runsaasti virikkeitä ja oikeasti nauttivat niistä. Käytän esimerkiksi pajusiltoja niin terraarion pohjalla kuin katossakin. Myös kattoon ripustetut juuttiköydet ovat meillä erittäin pidettyjä, koska hiiret ovat taitavia kiipeilijöitä. Pahvikotelot ja -rullat ovat edullisia vaihtuvien piilojen tarjoajia ja viihdykkeitä.