Uusi hiiri laumaan

Hiirinaaraat ovat laumaeläimiä, joten niitä on jo hiiren hyvinvoinninkin vuoksi oltava vähintään kolme. Lauman voi muodostaa kolmesta toisilleen vieraastakin naaraasta, ja valmiiseen laumaan voi lisätä uuden naaraan. Suoraan toisen reviirille ei uutta hiirtä kannata kuitenkaan laittaa, vaan hiiret totutetaan toisiinsa ensin.

Kaikki totutettavat hiiret laitetaan ensin kuljetusboksiin, jossa on uudet kuivikkeet, eikä mitään muuta. Tila ei siis saa olla ennestään kenenkään reviiriä. Kuljetusboksi saa mielellään olla sen verran pieni, että hiiret joutuvat kohtaamaan toisensa sen sijaan, että voisivat kaikki linnoittautua omiin nurkkiinsa.

Suhtautuminen uusiin kavereihin on yksilöllistä ja riippuu toisensa kohtaavista hiiristä. Monet hiiret kohtaavat uudet kaverit mutkattoman rennosti, ja joidenkin taas täytyy ensin vähän selvitellä, kuka täällä määrää. Pientä äänekästäkin kärhämää voi siis syntyä, mutta se on yleensä harmitonta, eikä siihen tarvitse puuttua. Antautuva hiiri nousee takajaloilleen ja viesti on selvä.

Boksissa hiirten tulisi olla vähintään niin kauan, että kaikki hiiret ovat rauhoittuneet nukkumaan samaan kasaan. Tässä voi mennä pidempikin aika, joten kuivikkeisiin voi ripotella siemenseosta ja hiirille voi laittaa kurkkusiivuja, mistä ne saavat nestettä.

Kun boksissa on nukuttu samassa kasassa ja saavutettu selkeä sopu, on aika siirtyä varsinaiseen asumukseen. Sielläkään ei saa olla kenenkään aiempia tuoksuja, eikä vielä mitään virikkeitäkään. Paksu kerros kuiviketta riittää ja suojaisammaksi paikaksi voi laittaa kasan heiniä tai vessapaperia.

Jälleen edetään samalla tavalla kuin kuljetusboksissa, eli odotetaan rauhassa hiirien asettumista ja sopuisaa yhteiseloa. Jos riitaa alkaa tulla kovastikin, voi hiiret laittaa takaisin kuljetusboksiin ja jatkaa siellä rauhoittumista yönkin yli ennen uutta kokeilua asumuksessa.

Kun sopu on säilynyt asumuksessa seuraavaan päivään, voi aloittaa virikkeiden lisäämisen yksi virike kerralla. Meillä ensimmäiset virikkeet ovat yleensä kattoon ripustettavat juuttiköydet, jotka tarjoavat hiirille mielekkään kiipeilymahdollisuuden.

Jos virikkeestä tulee riitaa, sen voi ottaa pois ja kokeilla seuraavana päivänänä uudelleen. Virikkeitä lisätään tähän tapaan aina yksi kerrallaan esimerkiksi yksi virike päivässä. Jos tulee riitaa, niin otetaan aina viimeisimpänä lisätty virike pois.

Pesämökki on sen verran tunteita herättävä asia, että se kannattaa lisätä vasta, kun elämä on ollut sopuisaa aiempien virikkeiden kanssa.

Tämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta mitään muuta ei tarvitse muistaa kuin että ei mennä koskaan kenenkään vanhalle reviirille, eteneminen tapahtuu askel kerrallaan ja jos tulee riitaa, otetaan askel taaksepäin.

Hiirien kasvattajalta voi aina kysyä apua, jos hiiret tuntuvat riitaisilta tai jokin muu asia mietityttää. Yleensä totuttaminen sujuu vallan mainiosti näillä ohjeilla – joskus nopeammin ja joskus vähän hitaammin.

Hiiren päivittäisen kunnon seuraamiseen kuuluu myös lauman seuraaminen, eli kuinka hiiret tulevat toimeen keskenään. Näin huomataan nopeasti, jos lauman dynamiikka ei olekaan tasapainossa, vaan joku on stresaantunut ja joku aiheuttaa stressiä jollekin lauman jäsenistä. Tavanomaisinta kuitenkin on, että elämä laumassa on mukavaa ja turvallista.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s